Bridgen historia

Bridge on hyvin moniulotteinen ja suosittu korttipeli, jonka juuret juontavat aina 1800-luvulle saakka. Pelin esihistoria alkaa tiettävästi jo 1400-luvulta. Aikojen saatossa varhaisista tikkipeleistä muovautui venäläinen vistiksi tai biritchiksi kutsuttu peli, joka taas kehittyi hiljalleen sääntömuutosten myötä bridgeksi. Bridgen kaikki aiemmat variaatiot ovat kuitenkin aikojen kuluessa hävinneet ja ainoat peliä muistuttavat, nykypäivään säilyneet korttipelit ovat visti ja skruuvi.

Tikkipelistä vistiksi

Tikkipeli on 1500-luvulta peräisin oleva perinteikäs korttipelityyppi, jossa pelaajien tavoite on saada itselleen tikkejä. Kukin pelaaja lyö omalla vuorollaan pöytään yhden kortin. Se pelaaja, jolla on korkein kysyttyä maata oleva kortti, voittaa kierroksen eli tikin. Tavallisesti tikin voittaja saa pöydällä olevat kortit itselleen ja mahdollisuuden olla seuraavan kierroksen aloittaja. Pelin voittaa se, jolla on lopuksi eniten tikkejä tai arvokkaimpia kortteja.

Tikkipeleihin kuuluvat myös oleellisesti valttikortit. Valttikortteina toimivat tietyn maan kortit, jotka ovat muita arvokkaampia. Jos pelaajalla ei ole kädessään sopivaa maata, voi hän pelata pöytään valttikortin. Tikkipelien säännöt vaihtelevat suuresti, sillä on pelaajista itsestään kiinni, haluavatko he toteuttaa pelissä esimerkiksi maapakkoa tai valttipakkoa. Tällöin pöytään on aina laitettava samaa maata oleva kortti tai vain oikean maan puuttuessa jokin valttikorteista.

Suosittu visti sai alkunsa alaluokan pubeista

Visti oli alun perin pubeissa pelattava, alaluokkien suosima korttipeli, joka oli kehitelty perinteisten tikkipelien säännöistä. Vistissä pelaajat jaotellaan kahteen joukkueeseen. Korttipakka jaetaan tasan joukkueiden kesken ja pakan viimeinen kortti käännetään esiin ilmaisemaan valttimaata. Pelaajien tavoitteena on kerätä joukkueelleen vähintään seitsemän tikkiä. Vistissä on maantuntopakko, joka tarkoittaa, että tikin voittaa korkein samaa maata oleva kortti tai korkein valttikortti, jos valttia pelataan.

Visti oli länsimaalaisten korttipelipiirien huippupelejä jopa 150 vuoden ajan, kunnes bridge syrjäytti sen 1890-luvulla. Peli on kuitenkin edelleen hyvin elinvoimainen ja sitä pidetäänkin tikkipelien perusmuotona, jota kaikkien aloittelevien bridge-pelaajien pitäisi kokeilla. Vististä löytyy edelleen erilaisia variaatioita, kuten esimerkiksi amerikkalainen visti, hollantilainen visti, pitkä visti sekä bismarck. Vistivariaatioiden säännöt poikkeavat hieman toisistaan, mutta periaate on kaikissa sama kuin alkuperäisessä pelissä.

Visti jalostui biritchiksi 1880-luvulla

Vanhin tunnettu merkintä varhaisen bridgen pelisäännöistä on vuodelta 1886, jolloin sen nimenä käytettiin “biritchia” tai “venäläistä vistiä”. Peli poikkesi merkittävästi perinteisestä vististä: esimerkiksi valttia ei määrittänyt enää sattuma, vaan sen värin valitsi jakaja. Lisäksi biritchissä oli mahdollisuus myös valtittomaan peliin. Pistelaskua ja pelin sitoumussääntöjä alettiin hiljalleen muovata enemmän nykyisen bridgen kaltaiseksi. Erityisesti Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa varhaisen bridgen eri muodot nauttivat suurta suosiota 1890-luvulla.

Vuonna 1904 kehitettiin tarjousbridge, joka aikanaan oli erityisesti kuninkaallisten suosima pelimuoto. Tässä pelimuodossa otettiin käyttöön tarjoukset sitoumuksen ja pelaajien löytämiseksi. Toisin sanoen pelipari arvioi, montako tikkiä oma puoli voisi voittaa. Korkeimman tarjouksen tehneen parin toisesta pelaajasta tuli pelinviejä. Pelinviejän partneri levitti kaikki korttinsa pöydälle, jotka pelinviejällä oli oikeus pelata ja koettaa voittaa ainakin lupaamansa määrä tikkejä. Jos tavoite täyttyi, sai pelinviejäpuoli jaosta pisteitä.

Modernin bridgen alku

Bridgen säännöt nykyisessä muodossaan juontavat juurensa vuoteen 1925. Tällöin Harold Stirling Vanderbilt kehitti peliin uudenlaisen pisteytyksen, joka teki tarjoamisesta paljon mielenkiintoisempaa ja haastavampaa. Suurin muutos pelin aiempiin muotoihin oli se, että alapeleissä vain tikkimäärä laskettiin, ja slammeista ja täyspeleistä sai ylimääräisiä pisteitä. Toinen Vanderbiltin tekemä muutos pelin sääntöihin oli “vaaraksi” ja “vaarattomaksi” kutsutut vyöhykkeet ja niiden pisteytykset.

Aiemmista säännöistä poiketen vaarattomalla vyöhykkeellä sai uusien sääntöjen mukaan enemmän pisteitä, jos sitoumus toteutui, eli pelaajat voittivat arvioimansa määrän tikkejä. Toisaalta, jos sitoumus ei toteutunutkaan, menetti vyöhykkeellä vastaavasti suuremman määrän pisteitä. Muutaman vuoden sisällä sääntöjen kirjoittamisesta Vanderbiltin muokkaama bridge-versio alkoi syrjäyttää pelin muita muotoja ja sanasta “sitoumusbirdge” tuli synonyymi koko korttipelille. Uuden pelimuodon suosio räjähti käsiin 1930-luvulla.

Bridge siirtyi verkkoon jo internetin syntyaikoina

Internetistä löytyy nykyään useita eri palvelimia, joilla bridgeä voi pelata reaaliajassa muiden pelaajien kanssa. Osa palvelimista on toiminut jo 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Esimerkiksi yhä tänäkin päivänä suuren yleisön suosiota nauttiva Bridge Club Live aloitti toimintansa jo vuonna 1994. Aluksi verkkopeli toteutettiin Windows-pohjaisella käyttöjärjestemällä, mutta sivusto kehitti sittemmin Java-pohjaisen selainohjelman helpottaakseen verkossa tapahtuvaa pelaamista niin PC- että Mac-koneilla.

Yksi maailman suositummista online-bridgekerhoista on nykyaikainen Bridge Base Online, eli BBO, josta on tehty tietokoneversion lisäksi myös älypuhelimilla ja tableteilla toimiva versio. BBO-sivustolla voi pelata muun muassa tavallista bridgeä, opetusbridgeä, erilaisia kilpailuja sekä tarjousharjoitteluja. Tämän lisäksi sivusto mahdollistaa ammattilaispelaajien raamaotteluiden seuraamisen reaaliaikaisesti tai robottipelaamisen yhdessä kaverin kanssa. Verkossa pelaaminen on nykyaikaista ja helppoa, ja sen avulla voi tavata pelaajia ympäri maailman.

Lopuksi

Bridge on syystäkin maailman arvostetuimpia korttipelejä; sillä on pitkät juuret ja perinteet niin ylä- kuin alaluokkaisenkin väestön keskuudessa, ja vaikka tarjousten tekeminen ja muut pelille ominaiset säännöt voivat aloittelijan mielestä vaikuttaa monimutkaisilta, pelin juonesta saa nopeasti kiinni. Mikäli suomalaisten suosimat tikkipelit, kuten vaikkapa tuppi tai ramina, ovat lähellä sydäntä, on bridgen opetteleminen erityisen vaivatonta. Mutta varo: kun kerran opettelet pelin, olet koukussa ikuisesti…

Leave a Response

Your email address will not be published. Required fields are marked *